sunnuntai 19. helmikuuta 2012

tekeleitä

päivitellääs vähän kun on uusi blogi ja kaikkea.

Kovin on ollut kiirusta meillä. Tai siis minulla. Uusi (joskin väliaikainen) työ, keikat omalla vakityöpaikalla (=rahanahneus) ja pakkanen ovat karsineet sujuvasti aikaa ja mahdollisuuksia koiraharrastukselta. Niinpä olemme lenkkeilleet minkä (minä) ollaan pakkaselta kestetty ja puuhailtu jotain pientä kotona. Dukkiskin on meillä ollut nyt enemmän, kiirettä on pitänyt vanhemmillakin. On se kolme pyrriä aina kolme pyrriä...huh! Jotenkin ne lietsoutuvat toistensa seurasta ja siitä on soppa ja säätö valmis. Kivoja ovat kun ovat väsyneitä lenkkien jälkeen :)

No ei, aika rauhallista sakkia ovat kotona, mutta takuulla seuraavat joka paikkaan, kyttäävät jokaista tekemistäsi ja tunkevat mukaan vessaan niin, ettet itse enää sovi sinne. Nukkuvat kainalossa sohvalla ja niin, myös sängyssä.. Eräänä iltana olin viimeisenä menossa nukkumaan, sängyssä oli jussin lisäksi kolme pyrriä ja kissa. Dukkia ahdisti nukkua lattialla, koska kepu kiusaa sitä nukkumalla lattialla myös, naama tietenkin kohti dukkista (kissat..) Sängyssä dukkiksella oli vaikeuksia nukkua niin lähellä Elsaa ja Elsalla vaikeuksia nukkua niin lähellä dukkista. Miulla oli vaikeuksia ylipäätään sopia koko sänkyyn! Lukemisestakaan meinannut tulla mitään, lukulampun valossa (eli valon edessä) paistatteli eräs kissaeläin.. Huoh :)

Käväistiin Elsan kanssa testaamassa eilen tokomme tämänhetkinen tila. No sehän oli aika lailla odotettu todella minimi treenimäärällä. Kolmostulos, kahden liikkeen mennessä nollille. Ruudussa ei elsalla ollut kunnon ajatusta ja metallissa kapula pomppi niin vinoon, että elsa tuli ohi takaisintullessa. Noh, jos metallista olisi saatu se perinteinen 9-10, olisi harmittanut pisteiden valossa enemmän, koska taas olisi jääty noin kymmenen pisteen päähän ykköstuloksesta (ruudun nollaus tarkoitti siis -40p). Muutoin koe oli takuuvarmaa Elsaa, seuraamisesta 7,5 (edisti ja yksi pa jäi puuttumaan), muista 8,5 - 9,5. Ihan ei oltu parhaassa vireessämme, mutta oli mukava kuulla yleisöstä kommentteja Elsan iloisuudesta, vaikka miusta se paras fiilis kuitenkin jäi puuttumaan. Jatkamma harjoituksia..

Ompelu on ollut mukavaa vastapainoa työlle. Ompelukone onkin surissut harva se päivä edes vähän! Suosittelen muuten jokaista, jota oma työ vähän tympii, niin kokeilemaan hetkeksi jotain muuta! Kokeilin toki koulutushommia jo viime keväänä, mutta se oli 28 tunnin setti vain. Nyt 7h opetuspäiviä, niin on tosiaan saanut miettiä miten päivänsä kuluttaa! Ja iltaisin taas ei ole ollut ongelmaa, miten illat kuluu..Ne kuluu tunteja suunnitellessa! Omaan normityöhön (ensiapuun) voi vain mennä, ja (yleensä) ajallaan sieltä myös lähteä. Ei tarvitse miettiä iltaisin, mitä on ohjelmassa seuraavana päivänä ja näin. Arvostaa omaa työtäänkin ihan eri lailla ;) Ei sillä, hauskaa, joskin melkoisen rankkaakin, vaihtelua nuo koulutushommat :) Aika taas näyttää päädynkö noihin vielä vai en. Mitään koulutustahan miulla ei ole ja kasvatustieteiden kurssisisältöjä katsottuani näyttää kovasti siltä, ettei myöskään tule.. Tässä Luovin hommassa tarvittiinkin nimenomaan sairaanhoitajaa, ei opettajaa.

Niin siihen ompeluun sitten. Viime kesänä alkaneelle käsityöinnostukselle ei meinaa loppua näkyä! On tullut puuhailtua muunmuassa:

takit tytöille (taas) sorry kammottavat salama-sisäkuvat!



pipoja kavereille, ei ole muuta kuin kuvassa väärin päin tuo yksi pipo ;)

 Pakkasta on täällä itärajalla ollut tosiaan ihan riittävästi. Nyt tällainen -10 tuntuu lähes helteeltä! Kivaa ei pakkanen haittaa, Elsaa kovempi (yli -25) kyllä. Ja ennen kun joku laittaa juorun liikkeelle palelevasta lyhytkarvapyrristä "sillä on varmasti kilpirauhasen vajaatoiminta" niin katkaisen juoruilta siivet jo alkuunsa, ei ole ;)
Ja miksikö se sitten on testattu? No, kun suvusta paljastui yksi sairas (veljenpoika) niin pitihän sitä silloin katsoa Elsankin tila. Samoin on toki katsottu muitakin sukulaiskoiria (ja katsotaan), eikä jääty laakereille lepäämään asian suhteen.
Kieltämättä moinen vaiva kyllä tulee mieleen yhtenä vaihtoehtona  kun näkee agiradalla haluttoman näköisen pyrrin. Kaikkien ei tarvitse olla kuten La tai Brava tai Curly, mutta kyllähän keskivertopyrri on ihan nopsajalkainen koiraeläin myös agiradalla. Noinhan tuo kyseinenkin sairas sukulaiskoira (muunmuassa) oireili, tai oikeammin epäilys asiasta heräsi ja muita oireita sitten tajuttiin.

Noh, aiheeseen takaisin. Pyrriähän ei juuri yleensä pukea tarvitse. Turkin helppous olikin Elsaa ottaessa yksi kriteeri. Se tarkoittaa miun mielestä myös sitä, ettei koiraa  tarvitse  pukea. Muutoinkin huomaan, että harrastukoiraa ottaessa ihmiset kiinnittävät näinkin "epäolennaisiin asioihin" enemmän huomiota. Ei haluta nähdä liiemmin vaivaa enää turkinhoidon suhteen. Tai siltä se ainakin tuntuu ja näyttää. Ja toisaalta allekirjoitan sen itsekin, vaikka poikkeuksen saatan joskus vielä tässäkin tehdä ;)

No, meidän koirilta tosin sattuneista syistä löytyy nykyään useampikin takki/koira.. Toimivat lämmikkeenä autossa odotellessa ja omistajan mielenlämmittimenä kovilla pakkasilla myös ulkona. Ainut miten meillä palellaan, on tosiaan tassut. Siispä enemmän paleleva Elsi saikin omat tossut. Voin kertoa kuinka paljon se niitä arvostaa ;)) Tositoimissa ei kyllä olla vielä edes testattu.
Uusi tossumalli on jo ajatuksen tasolla, katsotaan missä vaiheessa toteutuksenkin. Tässä nyt ensimmäiset protoversiot tästä mallista.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Uusi blogi

kyllästyin totaalisesti vuodatukseen ja näin päivän verran bloggeria käyttäneenä, ihmettelen vain sitä, miksi en ole aiemmin vaihtanut tänne!
Jatkossa siis blogia http://edeh.vuodatus.net ei enää päivitetä, vaan päivitykset tapahtuu tänne. Treeniblogi jatkaa omaa eloaan kuten ennenkin =)

En vielä linkitä tätä kummemmin minnekään, julkaisen "virallisesti" kunhan on vähän enemmän sisältöä, mitä laittaa. Jos joku tämän jo silti löytää, niin tervetuloa :)